Paluu töihin odottaa helmikuun alussa eli noin kahden ja puolen kuukauden päässä. Ajatus herättää ristiriitaisia tuntemuksia: Välillä nämä pimeät päivät kotosalla tuntuvat pitkästyttäviltä ja kaipaan  sosiaalista elämää ja työkavereiden seuraa. Sitten toisaalta aamut kotona ovat ihania pojan kanssa ja tietenkin ajatus erosta on sydäntä riipaiseva. Lohduttavaa on se, että näillä näkymin mies jatkaa pojan hoitamista kotona palattuani töihin.

Vieläköhän ehtisin harrastaa pojan kanssa. Olen ollut niin laiska, etten ole vienyt lastani mihinkään harrastuksiin. En olisi ehtinytkään, koska rakkaimmat hobbymme, syöminen ja nukkuminen, ovat vieneet aikamme.